ZEHNZEN

Hong Kongista junalla rajan toiselle puolelle Zehnzenin kaupunkiin kesti noin puolisen tuntia. Zehnzen on keskimaaraista kiinalaiskaupunkia vauraampi kaupunki ja kiinalainen tarvitseekin jokin erikoispassin paastakseen edes Zehnzeniin. Kaikeksi yllatykseksemme saimme kuitenkin majoituksen kohtuullisen hyvassa hotellissa suht edullisesti. Kaikki nelja yovyttiin 20 euron yhteishintaan/yo. Hotelli oli aivan keskustassa ja paattelimme, etta kyseinen pulju oli joskus aikoinaan ollut erittain iso/hieno/kallis hotelli, silla jo marmoria pursuva massiivisen kokoinen aula kaikkine patsaineen oli niin tyyriin nakoinen etta tuskin olisimme sinne eksyneet edes huoneiden hintoja kyselemaan, ellei pikkolo oli tullut meille esitteita esittelemaan.Loistokkaan aulan jalkeen paljastuikin sitten, etta kaytavat todella likaisessa kunnossa ja melko rempallaan. Itse huoneet olivat kylla melko siistit (yleissilmayksella katsottuna, vaikka tarkempi vilkaisu nurkkiin ja sangyn alle kertoikin, etta siivous niissakin tehtiin todella juosten kusten -mutta ei torakoita huoneessa!). Joka kerroksessa tuntui olevan oma pikkuruinen respa pystytettyna yhteen huoneeseen. Niinpa paattelimme etta se iso ja aikoinaan loistokas hotelli on ilmeisesti tehnyt konkan ja rakennus on myyty lukuisille pikkuyrittajille, jotka nyt pitavat omaa hotellibisnestaan eri kerroksissa edullisin hinnoin.

Shoppailu Zehnzenissa oli edullista ja putiikkia riitti -joskin shoppailu tassa kaupungissa ja varsinkin heti Hong Kongin rajan tuntumassa sijaitsevassa ostarissa oli myos aarimmaisen rasittavaa. Kyseinen ostari oli piukassa kello-, kasilaukku, huivi, DVD-, ja kotukauppaa ym, ym, ja jokaisesta kojusta kuului sama lausi "Helou miiiiisss, shopiiiiiing, handbags, handbags..." ja sen jalkeen kaytiin ranteeseen kiinni jos vahankin pysahdyit katselemaan kojun tavaroita. Nyrkkisaantona hinnoissa pati se, etta ainakin puolet ensimmaisesta hinnasta lahti pois -ellei enemmankin. Ensimmainen myyjan ilmoittama hinta oli havyttoman korkea, mutta tuli nopeasti alas, valilla uskomattoman paljonkin. Esim eraan ostamani huivin ensimmainen hinta oli 30 euroa, lopulta pitkan tinkaamisen jalkeen lahdimme Annen kanssa kaupasta ulos, silla hinta ei tullut tarpeeksi alas, ja lopulta kaupan myyja juoksi pari kerrosta meidan perassa ja lopputulos oli se, etta huivi maksoi 5 euroa.

Zehzenista oli vakaa tarkoitus lahtea lauantaina junalla kohti Shanghaita, mutta ensin selvisi, ettei Zehnzenista kulje junia Shanghaihinm vaan joudumme ensin tulemaan Guangzhouhun (eli siis Kantoniin). Siispa ostimme junaliput Guangzhouhun, jossa meille selvisi, etta vapaita paikkoja Shanghain junaan olisi ollut aikaisintaan tiistaille. Koska lento takaisin Suomen paahan lahtee taalta Guangzhousta kuitenkin varhain lauantaiaamuna, paatimme jattaa Shanghain valiin, ettei tule niin tiukkaa aikataulujen kanssa.

GUANGZHOU

Nyt on sitten muutama paiva ihmetelty Guangzhouta. Majoituimme pienelle Shamianin saarelle, joka on muuhun kaupungin vilinaan nahden todella rauhallinen puistomainen saari. Saari on jenkkilaisten adoptoijien paratiisi ja niinpa liikkeet esustavat lahinna lastenvaatteita. Tassa maassa sellainen saanto, etta adoptioperheen on asuttava kuukausi Guangzhoussa ennen kotimaahansa (mika tuntuu yleisimmin olevan jenkkila) paluutaan. Shamianin saarella varsinkin aamupaivasta katukuva tayttyy siis lastenrattaita tyontelevista perheista ja saaren ravintoloista loytyy laaja repertuaari syottotuoleja. Hotelliamme vastapaata on aktiviteettipuisto, joka on kaytannossa jotakin leikkipuiton ja kuntosalin valimuotoa.

Kun lahtee pois saarelta rakennusarkkitehtuuri muuttuu kolonialistisesta paikallisiin pilvenpiirtajiin ja toisaalta hieman hokkelimaisiin koyhiin kortteleihin. Kavelyreissu hokkelikortteliin on varsin aisteja stimuloiva -varsinkin hajuaistia! Ensin tulee vastaan ns. maustekatu, joka on pullollaan jos jonkinlaista kuivattua juurta, kasvinlehtea, siementa, sienta ja tottakai myos kuivattuja kaarmeita, merihevosia, gekkoja ja mita nyt ikina voikaan kuvitella. Harmi, etta tuoksut eivat tallennu kameralle. Eilen eksyimme kavelylle ilmeisesti lihakauppakadulle, josta loytyi perinteisen lihatavaran ja kokonaisten lukuisten kynittyjen kanojen lisaksi kaikenlaista herkkua aina lehman mahasta kauhkoihin ja perasuoleen asti (lehman maha ja keuhkot tunnistettiin siita, etta eras hong kongilainen katukauppias yritti myyda meille naita tuotteita iltapalaksi ja perasuolen tunnistamisessa auttoi tarkkasilmainen Pelkokertoimen katselu) -Hajut tallakin kadulla olivat erittain huumaavat!

Tottakai Guangzhousta loytyy myos aivan toista aaripaata. Tassa kaupungissa riittaa ostaria ostarin peraan. Osa ostareista on sita luokkaa ettei tarvi menna kuin mielikuvitusmatkalle -jos olisin Paris Hilton, mita ostaisin... Kokonaisia 6-7 -kerroksisia ostareita, joita ei loysy kuin Armania, Lacostea, Guccia, Pradaa... ja muita vastaavia merkkeja, jotka ovat jo niin kalliitam etta markkien nimet eivat edes kerro minulle mitaan. Mutta huoli pois, loytyy taalta ostaria ihan riittavasti myos meikalaisten kukkarolle. Joskin nyt alkaa tuota roinaa olla jo sen verran haalittuna, etta ei tarvis ihan hirveesti mitaan ostella. Eilinen paiva vietettiinkin autonayttelyssa Ferrareita, Jaguaareja ja muita loistoautoja ihmetellessa.

Tanaan piti menna paikallisia nahtavyyksia kiertamaan, mutta sataa niin vietavasti... jonnekin tasta tarvisi kuitenkin suunnistaa toiseksi viimeiselle paivalle ohjelmaa kehittelemaan.

PS. Jos joku teista on lahiaikoina tulossa Guangzhouhun, olisi mallintoita tarjolla, maille kaikille tarjottiin asken toita vaatemalleina ja tytto halusi antaa puhelinnumeronsa silta varalta, atta palaan kaupunkiin tai joku ystavani on tulossa tanne, toita on kuulemma koko ajan tarjolla. Eli jos rupee tuntumaan silta, etta tarttis paasta Kiinaan mallintoita tekemaan niin yhteystiedot saapi Tiinalta =)