ZEHNZEN

Hong Kongista junalla rajan toiselle puolelle Zehnzenin kaupunkiin kesti noin puolisen tuntia. Zehnzen on keskimaaraista kiinalaiskaupunkia vauraampi kaupunki ja kiinalainen tarvitseekin jokin erikoispassin paastakseen edes Zehnzeniin. Kaikeksi yllatykseksemme saimme kuitenkin majoituksen kohtuullisen hyvassa hotellissa suht edullisesti. Kaikki nelja yovyttiin 20 euron yhteishintaan/yo. Hotelli oli aivan keskustassa ja paattelimme, etta kyseinen pulju oli joskus aikoinaan ollut erittain iso/hieno/kallis hotelli, silla jo marmoria pursuva massiivisen kokoinen aula kaikkine patsaineen oli niin tyyriin nakoinen etta tuskin olisimme sinne eksyneet edes huoneiden hintoja kyselemaan, ellei pikkolo oli tullut meille esitteita esittelemaan.Loistokkaan aulan jalkeen paljastuikin sitten, etta kaytavat todella likaisessa kunnossa ja melko rempallaan. Itse huoneet olivat kylla melko siistit (yleissilmayksella katsottuna, vaikka tarkempi vilkaisu nurkkiin ja sangyn alle kertoikin, etta siivous niissakin tehtiin todella juosten kusten -mutta ei torakoita huoneessa!). Joka kerroksessa tuntui olevan oma pikkuruinen respa pystytettyna yhteen huoneeseen. Niinpa paattelimme etta se iso ja aikoinaan loistokas hotelli on ilmeisesti tehnyt konkan ja rakennus on myyty lukuisille pikkuyrittajille, jotka nyt pitavat omaa hotellibisnestaan eri kerroksissa edullisin hinnoin.

Shoppailu Zehnzenissa oli edullista ja putiikkia riitti -joskin shoppailu tassa kaupungissa ja varsinkin heti Hong Kongin rajan tuntumassa sijaitsevassa ostarissa oli myos aarimmaisen rasittavaa. Kyseinen ostari oli piukassa kello-, kasilaukku, huivi, DVD-, ja kotukauppaa ym, ym, ja jokaisesta kojusta kuului sama lausi "Helou miiiiisss, shopiiiiiing, handbags, handbags..." ja sen jalkeen kaytiin ranteeseen kiinni jos vahankin pysahdyit katselemaan kojun tavaroita. Nyrkkisaantona hinnoissa pati se, etta ainakin puolet ensimmaisesta hinnasta lahti pois -ellei enemmankin. Ensimmainen myyjan ilmoittama hinta oli havyttoman korkea, mutta tuli nopeasti alas, valilla uskomattoman paljonkin. Esim eraan ostamani huivin ensimmainen hinta oli 30 euroa, lopulta pitkan tinkaamisen jalkeen lahdimme Annen kanssa kaupasta ulos, silla hinta ei tullut tarpeeksi alas, ja lopulta kaupan myyja juoksi pari kerrosta meidan perassa ja lopputulos oli se, etta huivi maksoi 5 euroa.

Zehzenista oli vakaa tarkoitus lahtea lauantaina junalla kohti Shanghaita, mutta ensin selvisi, ettei Zehnzenista kulje junia Shanghaihinm vaan joudumme ensin tulemaan Guangzhouhun (eli siis Kantoniin). Siispa ostimme junaliput Guangzhouhun, jossa meille selvisi, etta vapaita paikkoja Shanghain junaan olisi ollut aikaisintaan tiistaille. Koska lento takaisin Suomen paahan lahtee taalta Guangzhousta kuitenkin varhain lauantaiaamuna, paatimme jattaa Shanghain valiin, ettei tule niin tiukkaa aikataulujen kanssa.

GUANGZHOU

Nyt on sitten muutama paiva ihmetelty Guangzhouta. Majoituimme pienelle Shamianin saarelle, joka on muuhun kaupungin vilinaan nahden todella rauhallinen puistomainen saari. Saari on jenkkilaisten adoptoijien paratiisi ja niinpa liikkeet esustavat lahinna lastenvaatteita. Tassa maassa sellainen saanto, etta adoptioperheen on asuttava kuukausi Guangzhoussa ennen kotimaahansa (mika tuntuu yleisimmin olevan jenkkila) paluutaan. Shamianin saarella varsinkin aamupaivasta katukuva tayttyy siis lastenrattaita tyontelevista perheista ja saaren ravintoloista loytyy laaja repertuaari syottotuoleja. Hotelliamme vastapaata on aktiviteettipuisto, joka on kaytannossa jotakin leikkipuiton ja kuntosalin valimuotoa.

Kun lahtee pois saarelta rakennusarkkitehtuuri muuttuu kolonialistisesta paikallisiin pilvenpiirtajiin ja toisaalta hieman hokkelimaisiin koyhiin kortteleihin. Kavelyreissu hokkelikortteliin on varsin aisteja stimuloiva -varsinkin hajuaistia! Ensin tulee vastaan ns. maustekatu, joka on pullollaan jos jonkinlaista kuivattua juurta, kasvinlehtea, siementa, sienta ja tottakai myos kuivattuja kaarmeita, merihevosia, gekkoja ja mita nyt ikina voikaan kuvitella. Harmi, etta tuoksut eivat tallennu kameralle. Eilen eksyimme kavelylle ilmeisesti lihakauppakadulle, josta loytyi perinteisen lihatavaran ja kokonaisten lukuisten kynittyjen kanojen lisaksi kaikenlaista herkkua aina lehman mahasta kauhkoihin ja perasuoleen asti (lehman maha ja keuhkot tunnistettiin siita, etta eras hong kongilainen katukauppias yritti myyda meille naita tuotteita iltapalaksi ja perasuolen tunnistamisessa auttoi tarkkasilmainen Pelkokertoimen katselu) -Hajut tallakin kadulla olivat erittain huumaavat!

Tottakai Guangzhousta loytyy myos aivan toista aaripaata. Tassa kaupungissa riittaa ostaria ostarin peraan. Osa ostareista on sita luokkaa ettei tarvi menna kuin mielikuvitusmatkalle -jos olisin Paris Hilton, mita ostaisin... Kokonaisia 6-7 -kerroksisia ostareita, joita ei loysy kuin Armania, Lacostea, Guccia, Pradaa... ja muita vastaavia merkkeja, jotka ovat jo niin kalliitam etta markkien nimet eivat edes kerro minulle mitaan. Mutta huoli pois, loytyy taalta ostaria ihan riittavasti myos meikalaisten kukkarolle. Joskin nyt alkaa tuota roinaa olla jo sen verran haalittuna, etta ei tarvis ihan hirveesti mitaan ostella. Eilinen paiva vietettiinkin autonayttelyssa Ferrareita, Jaguaareja ja muita loistoautoja ihmetellessa.

Tanaan piti menna paikallisia nahtavyyksia kiertamaan, mutta sataa niin vietavasti... jonnekin tasta tarvisi kuitenkin suunnistaa toiseksi viimeiselle paivalle ohjelmaa kehittelemaan.

PS. Jos joku teista on lahiaikoina tulossa Guangzhouhun, olisi mallintoita tarjolla, maille kaikille tarjottiin asken toita vaatemalleina ja tytto halusi antaa puhelinnumeronsa silta varalta, atta palaan kaupunkiin tai joku ystavani on tulossa tanne, toita on kuulemma koko ajan tarjolla. Eli jos rupee tuntumaan silta, etta tarttis paasta Kiinaan mallintoita tekemaan niin yhteystiedot saapi Tiinalta =)

 

Hong Kong oli siis piukassa vilkkuvaloa ja ostaria ja jaihan sita tavaraa kateen -sieltakin. Yhtena paivana kaytiin paikallisessa huvipuistossa Ocean worldissa, jonka vuoristoradat oli pikkasen eri luokkaa kuin Linnanmaen. Puistossa oli myos nahtavilla jos jonkinlaista merenelavaa merileijonista ja delfiineista eri sortin hailajeihin, barracudiin, merihevosiin ja ja jellykasoihin... Hong Kongissa olis ollut myos Disneyworld, mutta eras tarjoilijatytto suositteli meianikasille ennemmin tuota Ocean worldia, joten valitsimme sen.

paapiirteittain Hong Kongista jai mieleen pilvenpiirtajat ja suurkaupungin kuhina, mutta kylla sielta rauhallisiakin paikkoja loytyi. Esim keskella kaupunkia pilvenpiirtajien valissa oli aikas upee Hong Kong Park, jossa oli kaikenlaista kasvia ja elukkaa nahtavilla, vesiputousta ja lammikkoa. Puiston vieresta lahti myos vaijerijuna ylos vuorelle, josta nakyi kaupungin yli.

Majoittuminen Hong Kongissa ei ollut niin kallista kuin alunperin kuviteltiin.Tsim Tsan Tsuin (tai jotain sinne pain) oli kokonaisia kerrostalokomplekseja, mansioneita, joissa joka kerroksessa oli joku intialaisen, arabin tai pakistaanin yllapitama guest house. Valitsimme Ghanan poikien majatalon, joka oli siistimpi kuin muut mansionin guest houset keskimaarin (tai ainakaan torakat eivat juosset sangyssa ja kusi haissut nokkaan niin kuin esmes arabien omistamissa paikoissa). Mustaakin mustemmat yon timot respassa olivat melko leppoisia kavereita.

Hong Kongista otimme junan Kiinan puolelle Zentzeniin, jossa vietimme pari paivaa. Nyttemmin olemme jo Kantonissa, mutta kirjoittelen niista kuulumisista myohemmin, nyt taytyy rientaa autonayttelyyn.

Sanyan hiekkarannat jatettiin taakse maanantaina ja otettiin bussi Hainanin paakaupinkiin Haikouhin. Tarkoitus oli matkata Haikousta lautalla Macaoon, mutta paikan paalla kuulimme, etta mitaan lauttaa Haikousta Macaoon ei edes mene, vaikka Lonelyplanet nain vaitti (myohemmin Macaossa havaittiin myos monta muuta juttua, joissa Lonelyplanetin oppaassa kirjoitettiin puuta heinaa). Turist Servicen kaveri (joka oli siita poikkeuksellinen, etta puhui englantia) neuvoi meita ottamaan bussin Kiinan mantereelle Macaon rajalle (Shuhou, tai jokin vastaavan niminen kaupunki). Busseja ei kuitenkaan enaa sina paivana mennyt, joten yovyimme yhden yon Haikoussa. Bussimatka Haikousta Shuhouhun kesti reilut 12 tuntia, mutta pitkasta matkasta huolimatta matka taittui suht lokoisasti, silla bussissa oli pelkastaan makuupaikkoja. Shuhoussa bussi oli noin puoli neljan aikaan aamuyosta ja menimme siita varhaiselle aamupalalle pikku kuppilaan odottelemaan, etta Macaon raja aukenisi 7 aikaan aamulla. Ossi otti siina odotellessa henkilokunnan kanssa muutaman pingiseran. Otettiin siina muutama aamuolutkin.

Lahes 24 tunnin matkustamisen jalkeen paatimme suunnata Macaon etelaosaan Coloanen saarelle, jossa loytyi myos hiekkarantaa. ensin taksi vei meidat vaaraan paikkaan, siita hyppasimme bussiin, emmeka tajunneet jaada oikealla pysakilla pois, lopulta pitkan kaupunkikierroksen jalkeen (=kierrettiin koko Macao) loysimme itsemme jalleen keskustasta bussien paatepysakilta. Hyppy uuteen bussiin.
hyppy pois bussista jalleen vaaralla pysakilla, silla tarkoitus oli yopya suht edullisessa youth hostellissa. Jaimme bussista pois yhta pysakkia liian aikaisin ja eksyimme hieman kalliimman oloisen hotellin pihalle. Tiedustelimme huoneiden hintoja vanhalta naiselta, joka oli respassa ja tama kertoi, etta hotelli oli taynna, mutta yksi "remontissa"oleva huone olisi vapaana ja sen saisi 50 euroon (eli puoleen hintaan, koska ilmastoinnissa oli jotain vikaa. Tati kuitenkin arveli, etta ryytyneen nakoinen sakki etsii kuitenkin varmasti viereista halvempaa youth hostellia ja ohjasi meidat naapuriin. Youth hostellin saannot olivat kuitenkin sellaiset, ettei sinne paassyt ilman opiskelijakorttia. Ossi ja Anne olisivat paasseet sisaan, mutta mina ja Antti emme, joten apalsimme jalleen kalliimpaan hotelliin mamman juttusille. Mamma otti ryytyneen nakoiset matkaajat erikoiskohteluun ja lupasi jarjestaa meille kaksi vapaata huonetta, jotka kummatkin saisimme puoleen hintaan ilman takuumaksuja. yovyimme siis yon luksushotellissa poreammeilla varustetuissa huoneissa puoleen hintaan. seuraavana paivana manimmekin keskustaan ja central hotelliin, joka oli kylla keskeisella paikalla, mutta oli todellakin parhaat paivansa nahnyt. No olihan se kylla halpa.

Kiinan jalkeen macaon vaikutti hyvinkin lankkaripaikalta.Keskustasta loytyi kasinoita ja ostareita vierivieressa (Tiina ja Anne saiva tuhlattua pienen omaisuuden espritin liikkeisiin). Macaolla Portugalin siirtomaa-aika nakyi monessa paikassa ja etenkin arkkitehtuurissa kaiken kaikkiaan katukuva oli monin paikoin hyvin eurooppalainen. Monissa ravintoloissa tarjottiin portugalilaista ruokaa ja ensimmaista kertaa lahes kahteen viikkoon saatiin kunnollista leipaa!

tanaan otimme lautan hongkongiin. viela ei olla ehditty pahemmin tutustua paikkoihin, mutta porukkaa taala on ihan pirusti ...ja pilvenpiirtajia joka lahtoon. Alvar Aalto olisi ihmeissaan.

HAWAJI-PUVUT

Hainan (= suurehko saari Etela-Kiinassa) tai ainakin tama Sanyan kaupunki on periaatteessa kuin Kiinan Hawaji. Palmuja ja kilometritolkulla hiekkarantaa. Turisteja taala ei kuitenkaan tahan vuodenaikaan juurikaan nae. Sanya on piukassa toinen toistaan korkeampia hotelleja, joista lahes kaikki ovat tyhjillaan. Niista vahista turisteista, joita taalla nakee, suurin osa on kiinalaisia -kiinalaisen turistin tunnistaa helposti hawaji-puvusta. Taala on tapana, etta kun kiinalainen lahtee lomalle, koko perhe pukeutuu samanlaiseen jarkyttavan rumaan palmu-, delfiini- tai kukkakuvioiseen shortsipukuun (juuri niita samanlaisia, jotka olivat muotia suomalaisten turistien keskuudessa taannoin kahdeksankymmataluvulla).

KIINALAISILLA ON HUONO KUULO(?)

Pistaa vakisinkin miettimaan, onko kaikilla kiinalaisilla karvasolut korvista kuolleet, silla volumen on oltava aina taysilla, on se sitten puhetta tai musiikkia. Vahintaankin yhdeksan kymmenesta kiinalaisesta karsii tinnituksesta. Jos musiikki soi, sen on soitava niin lujaa, etta naapurikylaankin kuuluu. Kiinalainen puhuu harvoin. Kiinalainen tykkaa huutaa.

AUTOLLA AJAMINEN

Kiinalaiselle tarkein varuste autossa torvi. Tootilla ratkeaa kaikki huolet. Toottia painetaan aina, kun ohitetaan toinen auto (tai jokin muu kulkuvaline), aina kun toinen auto ohittaa sinut, kun vastaan tulee toinen kulkuneuvo, kun ajetaan kaarteeseen, tai ajetaan serkkupojan parturikampaamoliikkeen ohi. Valilla torven toimivuutta voi kokeilla myos ihan muuten vaan huvikseen vaikkei ketaan nakyisi mailla halmeilla. Turistille oiva vedonlyontikohde onkin se, montako kertaa taksikuski painaa matkan aikana torvea. tassa lajissa Ossi on toistaiseksi vienyt yleensa voiton. Mielenkiintoisia havaintoja kiinalaisesta ajokulttuurista ovat myos esim se, etta hatavilkut laitetaan paalle aina, kun ajetaan tunneliin. Kiinalainen voi ohittaa yhta hyvin vasemmalta tai oikealta, jos nakyy vastaantuloliikennetta, jostain syysta kiinalainen valitsee tassa tapauksessa yleensa sen vasemmalta ohituksen, vaikka oikea kaista olisi taysin tyhja. Jos tiessa on useampi kaista, kiinalainen ajaa keskella, eli kayttaa kumpaakin kaistaa yhta aikaa -tai valitsee vastaantulijoiden kaistan.

PITKAT KYNNET

Miehilla, tai ainakin taksikuskeilla tassa maassa kuuluu olla pitka kynsi tai useampia. Useimmiten pitka tai pitkat kynnet ovat peukussa ja tai pikkusormessa Miehetkin kaynevat taala siis manikyyrissa, sen verran hyvin hoidetuilta pitkat kynnet nayttavat. Lieneeko pitka kynsi sitten jokin merkki siita, etta kaveri ei ole mikaan riisinviljelija, vaan toimii "siistissa sisatyossa"...

KIINALAINEN RUOKAKULTTUURI

Ruoka taala ei ole laheskaan niin tulista kuin esimerkiksi Thaimaassa. Hyvaa se kyllakin on. Ja useimmiten sita on myos riittavasti. Kiinalaisessa ravintolassa seuruen voi esim. tilata useaa eri lajia ja kaikki maistelevat kaikkia. Jos kiinalainen ei jostakin lajista tykkaa, kiinalainen sylkee sen poydalle ja jatkaa muina miehina syomista. En haluaisi olla kiinalainen tarjoilija, joka siivoaa poydan kiinalaisseurueen lahdettya. Poydalle raityilla ruuantahteilla ruokkisi possun tahi pari.

KUSEN HAJU

Kiinalaista ei pahemmin tunnu hairitsevan tuo keltaisen nesteen tuoksu. Minne ikina menetkin, joka paikassa haisee kusi, valilla jopa hotellin hississa. Olipa miten hieno ravintola tahansa, niin vessat haisevat yleensa vehkeelta ja lattia lainehtii kusta. Useimmiten vessat ovat kyykkymallia. Kiinalainen lorottaa isolla sihdilla, silla vaikka kyykkyponton halkaisija olisi puolimetria, on siitakin pitanyt lorottaa ohi pitkin lattioita. Kiinalaisen mielesta vessan vetaminen on myoskin turhanpaivaista hommaa.

KAIKESTA HUOLIMATTA...

Askeiset ihmetyksenaiheet tahi yleiset havainnot kiinalaiseta tapakulttuurista saattavat antaa Kiinasta melko negatiivisen savyn, mutta kaikesta huolimatta, kylla taala maassa on oikeesti kivaa. Hintataso on edullinen, aurinko paistaa ja tarkenee paremmin kuin hyvin, ihmiset yleensa ottaen ovat ystavallisia (vaikka eivat kylla turistin puheesta mitaan ymmarrakaan, ellei satu puhumaan kiinaa tai venajaa). Kuten jo mainittiin ruoka on hyvaa ja vatsataudeilta on valtytty. Kiina on myos oiva shoppailupaikka, Tiina ja Anne saavat ainakin hyvin aikansa kulumaan ostoskeskuksissa (vaikka eivat tassa maassa myykaan riittavan isoja kenkia naitten naisten jalkoihin), mutta toppia, paitaa, hametta ym. pikkutilpehooria jaa kateen pilkkahinnalla enemman kuin riittamiin. Ostoskeskuksissa loytyy myos kuppiloita, joten pojatkin saavat aikansa kulumaan. Maisemissakaan ei ole valittamista.

Noin yhdeksan tunnin lennon jalkeen saavuimme vihdoin kiinan maaperalle. Ennen koneen laskeutumista ehdimme opiskella puolan pitkan oppimaaran, silla vieressani sattui istumaan pahoista adhd-oireista karsiva puolalaispoika, jonka suu pysyi yhtajaksoisesti kiinni enintaan 2 minuuttia. Jos suu oli kiinni, niin salamavalo valkkyi, silla kaveri tykkasi ottaa koko muistikortin tayteen kuvia itsestaan ja valloittamastaan tytsysta -tai lentoemannista. Yrita siina sitten nukkua salamavalon valkkeessa tai alituisessa puolan molotuksessa. Positiivista lennolta oli, etta ruoka oli poikkeuksellisen hyvaa lentokoneruuaksi. Vihdoin lauantaiaamun sarastaessa kone laskeutui Kantonin kentalle, josta otettiin suoraan lento Hainanin saarelle Sanyaan. Odotusta tuli muutama tunti, silla emme saaneet paikkoja enaa aamun lennolle.

Sanyassa meita oli kentalla vastassa Jenni ja Mika, jotka olivat ehtineet karventaa itseaan jo jokusen paivan ennen meita Sanyan auringossa. Jenni ja Mika toimivat mukavasti matkaoppaina vasta Kiinan maaperallle saapuneille billigresareturisteille. Heti kattelyssa opimme, etta Kiinassa on melko turha yrittaa engelskaa puhua, silla paikalliset ymmartavat kutakuinkin yhta hyvin suomea kuin englantia. Jos kiinalainen osaa sanoa ja ymmartaa yes, se puhuu hyvaa englantia, jos osaa sanat yes, no ja okay, kaveri puhuu kiinalaisen mittapuun mukaan lahes taydellista englantia. Taalla siis parjaa parhaiten piirtamalla ja viittomalla.

Pari ekaa yota vietettiin China Hope hotellissa, missa yo maksoi n. 13 egee per huone, ei mikaan sviitti, mutta ihan passeli. Jennin ja Mikan jatkettua matkaa kohti Pekingia, otettiin huoneisto viereisesta hotellista. 2 makkaria, olohuone, keittio ja kaksi parveketta (joista isommassa merinakoala) kustantaa n. 35 egee yo. Luksusta billigresarebudjetille (hintaan sisaltyvat myos omat kotitorakat).

Ensimmaiset paivat olivat melko sateisia ja tuulisia, myohemmin kuultiin, etta huonot kelit johtuivat siita, etta tasta lahistolta oli pyyhkaissyt ohi taifuuni. Nyt on kuitenkin ollut aurinkoista ja lampoakin on piisannut ihan riittamiin. Huoli pois aiti, tuulikin on jo tyyntynyt. Asutaan viidennessa kerroksessa, joten valitonta tsunamivaaraakaan ei ole. Perustukset tuntuvat vahvoilta.

Sunnuntaina, kun Jenni ja Mikakin olivat maisemissa, vuokrasimme koko paivaksi minibussin n. 60 euron hintaan. 48 Euroon Jenni ois alunperin bussin tingannut, mutta pojat hoitivat keikan niin hyvin, etta maksoimme vahan ekstraa. Pirssi kuskasi meita muun muassa kuumille lahteille, jossa loytyi ulkoilma-allasta joka lahtoon, yksi hauskimmista oli kala-allas, jossa pikkukalat keraantyivat naykkimaan ihoa ja puhdistivat siita kai samalla popot pois. Jenni ei tosin uskaltautunut kalojen ruuaksi. Lampimimmat altaat olivat +57-asteisia -jai kaymatta kaikilta muilta paitsi antilta ja annelta. Matkalla piipahdimme myos kylasa X, jossa me olimme paikallisten turistinahtavyytena. Pikkukylassa ei tainnut kovin usein lankkareita visiteerata, silla koko kyla keraantyi meita ihmettelemaan. Tytot suuntasimme paikalliselle torille ja kangaskauppaan ostoksille, kun taas pojat jaivat ottamaan mittaa kylan miesten biljarditaidoista. Paluumatkalla pysahdymme pissatauolle kylaan Z, jossa paasimme nakemaan muun muassa koiran kalttausta. Musti heitettiin notskiin ja kaverit kuumentelivat vieressa lihaveista. Ei jaaty illalliselle.

Muutoin paivat menevat aurinkoa ottaessa, shoppaillessa ja biljardia pelaillessa (eilen Tiina ja Anne voittivat biljardissa venalaismiehen! Historiallinen voitto!) Tytot olivat lyomattomia myos pubitikassa, jossa kyykytimme paria paakaupunkiseudulta tullutta reppumatkailijaa 100-0. Eilen kavimme ihmettelemassa kivikasoja maailmanlopun paikassa (tunnin bussimatka maksoi 50 senttia). Tarttui rannalta mukaan muutama simpukkakin matkamuistokokoelmiin. Tytot testasivat myos ratsastustaitoja strutsilla. Rumia kavereita. Isot silmat ja valtava nokka, mutta sen verran kiltteja kavereita olivat, etta pitivat meidat selassaan. Videonpatkaa ja kuvia nakynee ehka joskus suomen paassa tastakin episodista.

Tanaan kavimme pallistelemassa apinoita Monkey islandilla, jonne matkattiin James Bondmaiseen tyyliin hiihtohissia muistuttavilla kondolihisseilla. maisemat oli melko hulppeet ylailmoista. Apinalajeja saarella oli useitakin (kuvien mukaan), mutta ei kylla nahty ku yhdennakosia kavereita. Punanen ahteri niilla oli melko kaikilla, mutta kovin olivat pienia punapersepaviaaneiksikaan, tieda sitten mita lajiketta olivat. Kirppuja tykkasivat kaivaa toistensa turkista ja niita siina mutustelivat. Muutamalle kaverille oli kayny vaha ohrasemmin ja olivat joutuneet sirkukseen tai narun paahan ihmisten pallisteltaviksi. Sirkusseta oli pukenu ne hassuihin vaatteisiin ja heilutti piiskaa, etta apinaparat tanssisivat sedan pillin mukaan. Ilkea seta. Paa-asiassa apinat kuitenkin tallustelivat saarella vapaana.

Maanantaina olisi tarkoitus jatkaa matkaa Hainanin paakaupunkiin Haikouhun, josta yritamme saada lautan joko Macaoon tai Hong Kongiin, tahi jonnekin naiden saarten edustalle Kiinan mantereella. paatamme raporttimme talta eraa ja lahdemme Rainbow-baariin (missa tutustuimme suomalaiseen salesmanageriin Ahosen poikaan). Tiedossa siis mahtollisesti futiksen loppuottelun katsomista (jopa me tytot olemmme taala katsoneet mm-futista. Kasittamatonta!) Saatamme samalla noyryyttaa paria venalaista biljardissa.