Noin yhdeksan tunnin lennon jalkeen saavuimme vihdoin kiinan maaperalle. Ennen koneen laskeutumista ehdimme opiskella puolan pitkan oppimaaran, silla vieressani sattui istumaan pahoista adhd-oireista karsiva puolalaispoika, jonka suu pysyi yhtajaksoisesti kiinni enintaan 2 minuuttia. Jos suu oli kiinni, niin salamavalo valkkyi, silla kaveri tykkasi ottaa koko muistikortin tayteen kuvia itsestaan ja valloittamastaan tytsysta -tai lentoemannista. Yrita siina sitten nukkua salamavalon valkkeessa tai alituisessa puolan molotuksessa. Positiivista lennolta oli, etta ruoka oli poikkeuksellisen hyvaa lentokoneruuaksi. Vihdoin lauantaiaamun sarastaessa kone laskeutui Kantonin kentalle, josta otettiin suoraan lento Hainanin saarelle Sanyaan. Odotusta tuli muutama tunti, silla emme saaneet paikkoja enaa aamun lennolle.

Sanyassa meita oli kentalla vastassa Jenni ja Mika, jotka olivat ehtineet karventaa itseaan jo jokusen paivan ennen meita Sanyan auringossa. Jenni ja Mika toimivat mukavasti matkaoppaina vasta Kiinan maaperallle saapuneille billigresareturisteille. Heti kattelyssa opimme, etta Kiinassa on melko turha yrittaa engelskaa puhua, silla paikalliset ymmartavat kutakuinkin yhta hyvin suomea kuin englantia. Jos kiinalainen osaa sanoa ja ymmartaa yes, se puhuu hyvaa englantia, jos osaa sanat yes, no ja okay, kaveri puhuu kiinalaisen mittapuun mukaan lahes taydellista englantia. Taalla siis parjaa parhaiten piirtamalla ja viittomalla.

Pari ekaa yota vietettiin China Hope hotellissa, missa yo maksoi n. 13 egee per huone, ei mikaan sviitti, mutta ihan passeli. Jennin ja Mikan jatkettua matkaa kohti Pekingia, otettiin huoneisto viereisesta hotellista. 2 makkaria, olohuone, keittio ja kaksi parveketta (joista isommassa merinakoala) kustantaa n. 35 egee yo. Luksusta billigresarebudjetille (hintaan sisaltyvat myos omat kotitorakat).

Ensimmaiset paivat olivat melko sateisia ja tuulisia, myohemmin kuultiin, etta huonot kelit johtuivat siita, etta tasta lahistolta oli pyyhkaissyt ohi taifuuni. Nyt on kuitenkin ollut aurinkoista ja lampoakin on piisannut ihan riittamiin. Huoli pois aiti, tuulikin on jo tyyntynyt. Asutaan viidennessa kerroksessa, joten valitonta tsunamivaaraakaan ei ole. Perustukset tuntuvat vahvoilta.

Sunnuntaina, kun Jenni ja Mikakin olivat maisemissa, vuokrasimme koko paivaksi minibussin n. 60 euron hintaan. 48 Euroon Jenni ois alunperin bussin tingannut, mutta pojat hoitivat keikan niin hyvin, etta maksoimme vahan ekstraa. Pirssi kuskasi meita muun muassa kuumille lahteille, jossa loytyi ulkoilma-allasta joka lahtoon, yksi hauskimmista oli kala-allas, jossa pikkukalat keraantyivat naykkimaan ihoa ja puhdistivat siita kai samalla popot pois. Jenni ei tosin uskaltautunut kalojen ruuaksi. Lampimimmat altaat olivat +57-asteisia -jai kaymatta kaikilta muilta paitsi antilta ja annelta. Matkalla piipahdimme myos kylasa X, jossa me olimme paikallisten turistinahtavyytena. Pikkukylassa ei tainnut kovin usein lankkareita visiteerata, silla koko kyla keraantyi meita ihmettelemaan. Tytot suuntasimme paikalliselle torille ja kangaskauppaan ostoksille, kun taas pojat jaivat ottamaan mittaa kylan miesten biljarditaidoista. Paluumatkalla pysahdymme pissatauolle kylaan Z, jossa paasimme nakemaan muun muassa koiran kalttausta. Musti heitettiin notskiin ja kaverit kuumentelivat vieressa lihaveista. Ei jaaty illalliselle.

Muutoin paivat menevat aurinkoa ottaessa, shoppaillessa ja biljardia pelaillessa (eilen Tiina ja Anne voittivat biljardissa venalaismiehen! Historiallinen voitto!) Tytot olivat lyomattomia myos pubitikassa, jossa kyykytimme paria paakaupunkiseudulta tullutta reppumatkailijaa 100-0. Eilen kavimme ihmettelemassa kivikasoja maailmanlopun paikassa (tunnin bussimatka maksoi 50 senttia). Tarttui rannalta mukaan muutama simpukkakin matkamuistokokoelmiin. Tytot testasivat myos ratsastustaitoja strutsilla. Rumia kavereita. Isot silmat ja valtava nokka, mutta sen verran kiltteja kavereita olivat, etta pitivat meidat selassaan. Videonpatkaa ja kuvia nakynee ehka joskus suomen paassa tastakin episodista.

Tanaan kavimme pallistelemassa apinoita Monkey islandilla, jonne matkattiin James Bondmaiseen tyyliin hiihtohissia muistuttavilla kondolihisseilla. maisemat oli melko hulppeet ylailmoista. Apinalajeja saarella oli useitakin (kuvien mukaan), mutta ei kylla nahty ku yhdennakosia kavereita. Punanen ahteri niilla oli melko kaikilla, mutta kovin olivat pienia punapersepaviaaneiksikaan, tieda sitten mita lajiketta olivat. Kirppuja tykkasivat kaivaa toistensa turkista ja niita siina mutustelivat. Muutamalle kaverille oli kayny vaha ohrasemmin ja olivat joutuneet sirkukseen tai narun paahan ihmisten pallisteltaviksi. Sirkusseta oli pukenu ne hassuihin vaatteisiin ja heilutti piiskaa, etta apinaparat tanssisivat sedan pillin mukaan. Ilkea seta. Paa-asiassa apinat kuitenkin tallustelivat saarella vapaana.

Maanantaina olisi tarkoitus jatkaa matkaa Hainanin paakaupunkiin Haikouhun, josta yritamme saada lautan joko Macaoon tai Hong Kongiin, tahi jonnekin naiden saarten edustalle Kiinan mantereella. paatamme raporttimme talta eraa ja lahdemme Rainbow-baariin (missa tutustuimme suomalaiseen salesmanageriin Ahosen poikaan). Tiedossa siis mahtollisesti futiksen loppuottelun katsomista (jopa me tytot olemmme taala katsoneet mm-futista. Kasittamatonta!) Saatamme samalla noyryyttaa paria venalaista biljardissa.